Hämmentävää

Luen tällä hetkellä Eckhard Tollenin kirjaa - Läsnäolon voima. Olen puolessa välissä (ja kyllä, koen että kirjoitan nyt tästä aiheesta jotta voin ehkä yllättyä) kirjaa enkä vaan yksinkertaisesti tajua mitään koko kirjasta. En ole saanut yhtää "ahaa-"elämystä ja kirja ahdistaa minua varmaan juurikin sen takia etten ymmärrä lukemaani. Koen että kirja muistuttaa paljon Rhonda Byrnen - Suurin salaisuus - teosta joka ehkei ottanut niin tuulta alleen lukiessani sitä. Toki kirjassa oli paljon "ahaa-"elämyksiä ja luin kirjan loppuun asti. Tollenin kirja tuntuu jotenkin vaikealukuiselta.

Asiaan, kuulumisiin, whatever you wanna call it. 

Olen jatkanut lukemista, ja opiskellut tietoa youtubesta päivittäin kuuntelemalla "self-help gurujen" oppeja ja tietoutta asioista. Tällä hetkellä fanitan vahvasti Mel Robbinsonia, hänellä on omiin oppeihinsa aina tieteellinen selitys, josta olen pitänyt (vaikken tiennyt välittäväni selllaisesta). 

Minulla on edelleen ollut päiviä jolloin ahdistaa ja maailma tuntuu hankalalta paikalta elää. Tunnen näinä päivinä että on paljon muutoksia mitä täytyisi tehdä olevansa onnellinen. Jokainen blogiani lukenut tietää ettei asia ole näin. Pitäisi olla tyytyväinen siiheen mitä tällä hetkellä elämässä on ja ajatella niitä asioita mitä haluaa elämäänsä, jotta ne asiat tulevat elämään sekä olla aktiivinen näiden asioiden suhteen ja saada haluamansa.

Mutta, tässä se kuuluisa mutta. Mitä ihmettä minä haluan elämääni? Mitä jos ei tiedä mitä tavoitella? Olen hieman yllättynyt siitä että en itseasiassa tiedä mitä tavoittelen elämässä. Olen ollut self-help maailmassa jo puolivuotta ja asiat joita luulin haluavani elämään eivät olleetkaan vaikeita saavuttaa ja tunnen olevani jumissa tällä hetkellä. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseeni, mutta minulla on olo että haluaisin elää yltäkylläisempää elämää.

Onko tämä se kuuluisa jotain puuttuu, -tunne?

Olin viimeisen vuoden ajan niin kiinni omissa ongelmissani, ja nyt kun ongelmat ovat hävinneet elämäni muutoksen myötä, en enää tiedä mitä haluan tai kuka olen. Näin nyt kun tämän kirjoitin tähän, näyttää lause aika pelottavalta. Keskittyessäni kaikkeen huonoon elämässä ja kuinka päästä eroon siitä, unohdin kokonaan ajatella mitä haluaisin elämältäni. Tuntuu että on jo kaikkea ja kaikki on jo hyvin.

Se varmuus siitä että pystyy tekemään mitä tahansa, se usko että mitä vain tavoittelen, pystyn sen saavuttamaan, saa pääni pyörälle sillä ovia on niin paljon auki etten tiedä mistä astuisin sisään.

On innostavaa ja mielenkiintoista nähdä mitä lähden tavoittelemaan ja onko se oikea tie. Elämä kun on niin suurenmoinen matka!