Olen vastuussa kaikesta kokemastani, sekä tulevista kokemuksistani.

Tämä otsikko saattaa aiheuttaa vihaa, katkeruutta, suuttumusta, mutta itselläni se loi loppujen lopuksi helpotuksen ja vapauden. Olin syyttänyt (itseni lisäksi) kurjasta elämästäni muita ihmisiä. Mitä he tekivät tai jättivät tekemättä. Omaan elämääni oli tuotu hallitsemattomasti asioita jotka eivät olleet käsissäni, enkä halunnut niitä elämääni. Kumppani lienee tähän syyttelyyn aina se paras vaihtoehto. Tai sitten vanhemmat jotka kohtelivat ja kasvattivat kurjasti, tai ystäväporukka joka jätti porukasta ja pilasi itsetunnon. Tai ne kaikki ihmiset jotka toimivat minua vastaan elämäni aikana, vaikka en ansainnut sitä. No, kerron sinulle. En ansainnutkaan, mutta pyysinkö tosiaan jotain muuta? En. 

Ajatukseni kuulostivat joskus tältä. Kukaan ei halua olla minun kaverini, kaikki varmaan vain ajattelevat kuinka kummallinen ja huono olen. Minulla ei ole oikein kavereita eikä ehdokkaita ole näkynyt. Ihmiset käyttävät minua hyväkseen eikä kukaan aidosti rakasta minua. Tämän tyyppisiä ajatuksia on varmasti ollut monella meistä ainakin jossain kohtaa elämää. Esimerkki lauseita voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon.

Voi kuinka kammottavia ajatuksia. 

Mitä ihmettä oikein haluan tuoda elämääni näillä ajatuksilla? 

Tuleeko elämästäni ihana ja upea näillä ajatuksilla? 

Vai onko syy kaikissa muissa, miksi elämäni on tällaista? 

Jos sinulla nousi joku lause mitä olet ajatellut, ota se kiinni ja kirjoita paperille, muuta heti se positiiviseen muotoon, eli vaikka rajusti vastakkaiseen muotoon. Hoe tätä lausetta mielessäsi päivän mittaan. Näitä Louise Hayn sanojen mukaan, aarteita, löytyy kun kuuntelet itseäsi ja ajatuksiasi. Minulla putkahtelee näitä negatiivisia lauseita (eli aarteita) ainakin yksi tai kaksi päivässä. Otan ne heti kiinni, joskus jopa kesken lauseen (olen jo niin hyvä kyttääjä nykyään ja kohta olet sinäkin). Toinen keino on jättää lause kesken. "Kylläpä mä olin tyhmä ku..." LOPETA. Älä kritisoi itseäsi (ikinä enää). Luulen että muillakin näitä putkahtelee päivän mittaan kun epäonnistuu jossain, näkee jotain tai muuten vaan kahlaa läpi elämää ihan tavallisena päivänä. Muokkaa heti lause positiiviseksi. Jatka elämääsi hyvänä ja upeana ihmisenä joka olet. Kukaan meistä ei oikeasti ole se katkera, ilkeä tai huono ihminen, me vain ajattelemme olevamme sellaisia.

Se miksi on tärkeää muuttaa lauseet positiiviseen muotoon on tässä: 

Mitä hemmettiä minä ajattelin saavuttavani ajattelemalla itsestäni ettei kukaan halua olla ystäväni? Ei ihme ettei minulla ollut näinä aikoina kavereita ja kaikki ihmiset tuntuivat hylkivän minua. Ei ihme että tunsin itseni yksinäiseksi ja epäilin jokaisen ihmisen motiiveja ystävystyä kanssani. Ei ihme että elämäni oli sellaista mitä en halunnut.

Keskityin niin kovasti siiheen mitä EN HALUNNUT elämältäni, että unohdin mitä haluan. Mieti tätä hetki. Jos olisin ajatellut näin miten kohta sinulle kerron, mitä se olisi elämääni tuonut? 

-Kaikki haluavat olla ystäviäni.

-Olen hyvä kaveri kaikille ja ihmiset pitävät minusta. 

-Ihmiset hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen. 

-Saan vain sellaisia ihmisiä elämääni jotka arvostavat minua. 

-Ihmiset ovat hyviä ja luotettavia. 

Jos olisin ajatellut asioita mitä haluan elämääni, olisin saanut niitä. Sillä tällä hetkellä sanoitan mitä olen, ja elämäni antaa minulle sen mitä olen ja ajattelen. 

Syytteleminen. Toista syyttäessämme luovumme omasta voimastamme. Kun syytämme jotakin toista, emme ota vastuuta itsestämme. Jos päätät ottaa kaiken, IHAN KAIKEN itsesi vastuulle elämässäsi (ja menneistä), ei ole enää ketään ketä syytellä, sillä et voi syyttää itseäsikään. Tee tämä oman vapautesi tähden. Ihminen joka ei rakasta itseään, ei anna muidenkaan rakastaa itseään. Jos vaadit itseltäsi täydellisyyttä, vaadit sitä myös muilta. Näin saat elämästäsi (ja muidenkin) vain surkean.

Pieni tarina tähän väliin; Olin tässä hiljattain, viikko sitten rahavaikeuksissa. Päätin kokeilla tätä rahan kanssa (jostain syystä olen tyytynyt rahatilanteeseeni ja skippaan aina kaikki rahajutut, mutta nyt oli pakko) aloin kuvitella että saan varmasti rahaa tuleviin laskuihini, ja pystyn maksamaan tympeän velkani jonka otin parisen vuotta sitten. Mietin ajatuksissani että minulla on rahaa yllin kyllin, ja maksan velkani pois. Hauskaa tässä on se, etten tiennyt mistä nämä rahat tulisivat. Tiesin kuitenkin että ne rahat ovat olemassa, ja ne tulevat luokseni jos uskon niin. Noh, kuten ihmeen kaupalla (juuri näistä ihmeistä koko ajan puhuneena ja hehkuttaneena) rahaa tulvikin kahdesta eri paikasta, aivan yllättäen ja vielä sopivana ajankohtana. Nyt minulla on varaa maksaa kaikki velkani ja laskuni pois. Ja niin.. en todella tehnyt mitään asian suhteen, vakuutin vain itselleni että minulla on varaa maksaa tämä kaikki mikä minua stressasi. Tässä taas yksi syy kirjoittaa hieman blogiani!

Se mitä me ajattelemme ja mitä me sanomme toisillemme, tulevat meidän elämäämme. Tiedän että ajattelet nyt että miten yhtäkkiä niitä kavereita olisi tullutkin elämääni? No, edellisessä kappaleessani kerroin kuinka kaikki mitä ajattelemme ja sanomme tulee elämäämme. Yksinkertaista. Sinun tulee nyt vain hyväksyä se tosiasia ja alkaa muuttamaan ajatustapaasi (kuten minä tein ja kuten teen edelleen).

Olemme kaikki uhrien uhreja. Ihminen joka rakastaa itseään ei kohtele muita huonosti, eikä hyväksikäytä muita ihmisiä. Ei arvostele, tuomitse tai syyttele. Itseään kunnioittava ihminen on noussut syyttelyn ja vaikeiden tunteiden yläpuolelle. Hän näkee asiat niin, että AINA kun syytämme jotakuta toista, emme ota vastuuta itsestämme. En silti sano että muilla ihmisillä olisi ollut oikeus tehdä niin tai että olisit ansainnut sen, en todellakaan. Mutta, mitä enemmän kannat kaunaa ja katkeruutta. Annat oman elämäsi sen henkilön käsiin, joka sinulle väärin on tehnyt. Elämäsi on kurjaa ja olet katkera tämä ihmisen takia? Älä hemmetti rajoita elämääsi ja onnellisuuttasi hänen/heidän takiaan. Nouse asian yläpuolelle, anna anteeksi ( ei tarkoita että hyväksyisit heidän tekonsa) vaan päästä irti. UNOHDA jotta voit jatkaa elämääsi, luovu siitä ajatuksesta että haluat olla oikeassa ja sinun tarvitsee kostaa. On todella vahvaa nousta asian yläpuolelle ja jättää tämä ihminen tekojensa kanssa rauhaan.

En minäkään ole ansainnut moniakaan asioita elämässäni, ja pitkään mietin miksi juuri minä? Miksi minulla on niin hemmetin vaikeaa koko ajan? Tuntui etten itse tuonut näitä ongelmia elämääni, ne vain tulivat. Miksi minulle tarjottiin näin hankala elämä, saisinko vain paeta takavasemmalle? Nyt ymmärrän että mitä syvemmälle menin, ja mitä negatiivisempi olin, työnsin pois kaiken sen hyvän mitä elämääni olisi saattanut tulla. Huomasin myös pian matkallani, että juuri nämä vaikeudet mitä elämässäni on, ovat minun näytönpaikkani. Annanko näiden tapahtumien määrittää nyt elämäni ja minut? En helvetissä! Piti lähteä etsimään ratkaisua ongelmiini ja nyt puolivuotta myöhemmin olen iloinen ja ylpeä itsestäni että jaksoin etsiä ratkaisua ja vastauksia kysymyksiini näinkin kauan. Muutokset ovat alussa pieniä, mutta suurenevat ajan kanssa. En osaa itse tarkalleen sanoa milloin isoja muutoksia alkoi tulla, mutta puhutaan kuitenkin vain viikoista. Pieniä tuli jo ensimmäisten päivien aikana.

Maailmassa on niin paljon kaikkea mitä emme osaa selittää. The Secret elokuva kuitenkin sai minut vakuuttumaan siitä, että meillä jokaisella on tietynlainen värähtely taajuus. Tiedäthän, ihmisessäkin on sähköä. Me käytämme sähköä jatkuvasti, kuitenkaan tietämättä mitä se on? Kuka sen on keksinyt? Sähkö vain on ollut aina? Nautimme kaikista sähkölaitteista, valoista jne. Ei nyt lähdetä sen enempää jaarittelemaan. Ihminen värähtelee tietynlaista energiaa (sähköä) kun on iloinen tai surullinen. Iloinen on positiviista, eli korkeaa värähtelyä. Korkea värähtely tuo luokse magneetin tavoin (vetovoiman laki) korkea värähteisiä asioita, eli niitä hyviä ja positiivisia. Surullinen on negatiivista, eli matalaa värähtelyä ja vetää puoleensa matala värähteisiä asioita, just niitä huonoja ja kurjia. Eli yksinkertaistettuna, sillä värähtely tasolla millä olet, niitä asioita vedät puoleesi. 

-------------------------------------------------------------

(Alla muutama ote Jen Sinceron kirjasta - You are a badass)

Elämme menneisyyttä läpi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Sen sijaan että päästäisimme irti, hieromme suolaa haavoihimme, kieltäydymme parantumasta emmekä suostu ottamaan vastaan kivunlievitystä. Emme ole valmiita jättämään asiaa taaksemme ennen kuin olemme varmoja, että saamme kostettua ja että vastapuoli kärsii vielä varmasti yhtä paljon kuin kun olemme itsekin kärsineet. "Jos minun täytyy kerran kärsiä tästä asiasta koko loppuelämäni niin voit olla varma että saan sinut tuntemaan nahoissasi kaikki ne vääryydet joita olet minulle tehnyt" Juutumme ja annamme niille aivoistamme paljon kovalevytilaa. Haaskaamme aikaa ja ajaudumme harhateille. Pysymme vihaisina ja masentuneena ja usein myös fyysisesti sairaina.

Anteeksi annossa ei ole kyse henkilöistä jolle sinun on annettava anteeksi. On kyse siitä että pidät huolta itsestäsi. Se tarkoittaa että laitat oman hyvinvointisi etusijalle, sen sijaan että vaadit saada olla oikeassa. Silloin otat vastuun omasta onnellisuudestasi sen sijaan että teeskentelisit sen olevan jonkun muun käsissä. Anteeksianto on oman voimansa haltuun ottamista ja vihan, kaunan ja kivun pois heittämistä. Pääset vapaaksi päästämällä vain irti, et sinä oikeasti voisi vähempää välittää. Haluat vain hyvitystä, anteeksipyyntöä tai vahvistusta sille että olet oikeassa. Nouse asian yläpuolelle. Päästä irti. Mitä pidempään vaadit hyvitystä, sitä pitempään hän roikkuu viemässä tilaa alitajunnassasi ja haisee elämässäsi. Älä takerru siihen valheelliseen päätelmään että anteeksi annolla päästät heidät pälkähästä. Päinvastoin kun annat anteeksi, päästät itsesi vapaaksi. Anteeksianto ei ole ystävällisyyttä muita kohtaan se on ystävällisyyttä itseäsi kohtaan.

-----------------------------------------------------------

Tässä huippu hyvä harjoitus joka tepsi minuun.

(Louise L.Hay Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi s.84-86 Hieman omana ymmärtämäni versiona)

1. Istu hiljaa ja sulje silmäsi, rentouta kehosi. Ajattele istuvasi pienessä teatterissa, jonka näyttämölle saapuu eniten vihaamasi ihminen. Hän voi kuulua menneeseen, nykyisyyteen tai olla kuollut. Kun näet hänet selvästi, kuvittele mielesi silmin mitä kaikkea hyvää hänelle voisi tapahtua ja josta hän tulisi todella iloiseksi. Kuvittele hänet niin onnellisena ja iloisena, hymyilevänä. Katsele tätä kuvaa hetki ja anna sen hävitä. Kuvittele nyt näyttämölle itsesi ja näe sinulle tapahtuvan kaikkea hyvää ja onnellista. Olet iloinen ja nauravainen. Ole tietoinen siitä että jokaiselle meistä riittää kaikkea hyvää, sillä maailma on rajaton. Tämä harjoitus karkottaa tehokkaasti kaunan tunteita. Tämä oli aluksi itselleni vaikea, mutta nyt huomaan (kun ajattelet näitä kyseisiä ihmisiä) ettei se viha tai katkeruus enää puske, eikä kyseiset henkilöt vaivaa enää minua ta herätä minussa tunteita. Upeaa eikö! Sille on sanakin, VAPAUS! Tätä harjoitusta Louise suosittelee tekemään kerran päivässä kuukauden ajan.

Vain jos on TODELLA hankala edes miettiä että pääsisit asiasta yli ja voisit antaa anteeksi tälle henkilölle.

2. Nyt saat kostosi, tämä helpotti minua paljon. Joskus mielemme vaativat kostoa joillekkin henkilöille ennen kuin voimme päästää irti, ja unohtaa kyseisen henkilön väärin käytökset. Taas, istu hiljaa ja sulje silmäsi. Rauhoita mielesi ja kehosi. Ajattele sitä henkilöä kelle sinun on vaikein antaa anteeksi tai päästää irti näistä tapahtumista. Mitä todella haluaisit tehdä hänelle? Mitä hänen olisi tehtävä tai sanottava sinulle että hän saisi anteeksiantosi? Kuvittele tämä kaikki, ravistele häntä, huuda hänelle kuinka hän satutti sinua (tai muita) ihan mitä vain. Tämä henkilö vain seisoo edessäsi ja kuulee kunniasi. Näyttää katuvalta ja pyytää sinulta anteeksi. On syvästi pahoillaan oikeasti ja todellisesti. Kuvittele kaikki yksityiskohtaisesti, mitä pitäisi välillänne tapahtua jotta voisit päästä yli ja jatkaa elämääsi, unohtaen hänet ja hänen väärin käytöksensä sinua kohtaan? Kuinka kauan haluat että hän kärsii ja menee itseensä asian suhteen? Kun tunnet päässeesi loppuun, anna myös itsellesi anteeksi ja päästä asiasta irti. Tässä vaiheessa olosi tuntuu kevyemmältä ja sinun on helpompi antaa anteeksi. Tee harvoin tätä harjoitusta, vain kun huomaat että jokin estää sinua etenemästä ja sinun on vaikea antaa anteeksi. Älä antaudu näiden tunteiden valtaan joka päivä. Yleensä kerta riittää per henkilö. Emme halua lietsoa vihaa itsessämme, mutta joskus on hyvä tehdä tätä mielikuva harjoitus jotta pääsee eteenpäin ja tuntee saaneensa kostonsa ja sai olla "oikeassa".

Minuun voi ottaa aina yhteyttä tai laittaa kommenttia jos jokin asia herättää kysymyksiä. Olisi todella mielenkiintoista pohtia toistenkin tilanteita ja ajatuksia!

ps. Ihanaa että blogini on löydetty vaikken ole sitä vielä missään "mainostanut"!