Hyvää päivää

 Tilasin juuri ihanan Mel Robbinsin 30 päivän "haasteen" hänen nettisivuiltaan joissa kävin (hyvänen aika) ensimmäisen kerran elämässäni, vaikka itse Meliä olen seurannut jo useamman kuukauden ajan. Kaikki tieto on koko ajan ympärillä ja käytettävissä, jostain syystä siltikin tulee vain pysyttyä tutuissa ja turvallisissa asioissa. Kuinka ihmeellistä on oivaltaa tuokin asia ja avartaa hieman taas lisää omaa maailmaa. Olen nyt ottanut laskujeni mukaan kaksi kertaa tämän vuoden aikana, eli siis himpun alle 4kk ajalta ihan hirveät takapakit, ja olen ollut kuin ilmetty entinen minäni. On pelottavaa ajatella kuinka helposti mutta toisaalta tietoisesti antaa itsensä lipsua vanhoihin ajatuksiin ja tapoihin. Tiesin että ne ovat tiukassa, mutta että ihan näin rajusti? 

No onneksi taas jotenkin ihmeen kaupalla selvisin turvallisille vesille ja olen taas innoissani kirjoittamassa blogia ja miettimässä kuinka ihmeessä pystyn pitämään tämän "flow" tilan yllä. Vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta tällaista motivoituneen ja sitoutuneen tyyppistä olo tilaa tavoittelen. 

Olen huomannut että minulla on ihan järkyttävän vaikea sitoutua asioihin, eli käytännössä jos ajattelen kirjoittaa blogia vaikka vuoden, en todella kykene siiheen. Kun taas moneen muuhuun asiaan pystyn sitoutua ilman mitään ongelmia. Toki itseäni rajoittaa epäilys, onko tässä mitään järkeä. Hyötyykö kukaan muu teksteistäni, tai hyödyttääkö tämä kirjoittaminen välttämättä itseänikään.

Tällä hetkellä haluan uskoa että hyödyttää, ja että lähestymistapani olisi oikea näihin asioihin. 

Huomenna on tulossa kiireinen ja oman epämukavuusalueen ulkopuolinen päivä. Tavallaan joudun omien periaatteitteni ja unelmieni takia tilanteeseen jota pelkään ja joka ahdistaa minua suunnattomasti. Olin tänään töissä jopa niin ahdistunut että sydämeni hakkasi hirveästi ja minua huimasi. Olisin halunnut vain lähteä ja mennä vaikka peiton alle, kunhan vain jonnekkin. Ahdistuneessa olotilassa on vaikea hengittää tai keskittyä oikein mihinkään. Jotenkin kuitenkin sain rauhoitettua itseni jossain kohtaa päivää mutta siltikin tietynlainen ahdistus seurasi minua koko päivän. Toki tällä hetkellä, asiasta kirjoittaessani tunnen samaa ahdistusta huomisesta, mutta ajattelin muuttaa asian nyt positiiviseksi ja hyväksi väkisellä. Sillä olen oivaltanut, että näitä asioita on pakko tehdä väkisin, vähän sama asia kuin että nousisit sängystä ylös. Jos haluat nousta, on pakko nousta vaikka väkisin, sillä ei mitään koskaan tapahdu jos vain odottaa että yhtäkkiä alkaisi tuntua siltä että haluaisi nousta ylös.

Luulen että ahdistukseni ja pelkoni tätä tilannetta kohtaan voisi kääntää ajatellen niin, etten koskaan pääse yli omista peloistani tai negatiivisista tunteistani, enkä koskaan opi mitään jollen ala käyttämään oikeasti tositilanteissa oppimiani asioita. Nyt on oiva hetki muuttaa tämä tilanne hyväksi ja omaksi voimavarakseni, sillä näiden asioiden takana haluan itse seisoa, enkä vain kertoa asioita jotka saattaisivat käytännössä toimia, kuitenkaan itse kokeilematta niitä.

Minulla on paljon ajatuksia jotka kertovat sellaista legendaa kuten, en kuitenkaan onnistu, tämä asia unohtuu minulta kuitenkin kohta, minulla on vaikea sitoutua ja pysyä itseni kanssa sovituista asioista, onko tässä mitään järkeä sitten loppujen lopuksi, mitä jos kadun tätä tekemääni asiaa jne. Nämä asiat todella rajoittavat minua ja huomaan kuinka blogini kirjoituskin on jäänyt pois pitemmäksi aikaa, sillä minulla on vaikeuksia pysyä missään jos en usko asiaan, ja tätä kautta saa motivaatiota. Ehkä voisin nyt näin pohdittuani ja analysoituani asiaa sanoa että ongelmani johtuvat itseni epäilemisestä suurimmaksi osaksi, sekä epäluotosta itseeni kuinka hoidan asioita.

Nyt voisin kirjoittaa että hyvää illan jatkoa, ja kirjoitellaan useammin.